Olen viettänyt joulun äitini luona Raumalla. Tapaninpäivän iltana seisoin pimeällä maantien varressa pysäkillä odottamassa Helsingin bussia. Kun pääsen autoon huomaan, että siellä on vain yksi paikka vapaana takapenkillä. Ikkunapenkillä istui iso, lihava nainen, joka vei melkein puolitoista paikkaa. Vapaan paikan toisella puolen oli hyvännäköinen nuori mies. Heidän väliinsä ahdoin itseni, kuitenkin niin, että jätin raon lihavaan naiseen. Siitä puolestaan seurasi se, että jouduin painautumaan aivan kiinni toisella puolella istuvaan mieheen.
Minulla oli mukanani kirja, jota luin pää kumarassa katsomatta kertaakaan nuoreen mieheen. En myöskään yrittänyt jutella hänen kanssaan. Miehen toisella puolella istui kaksi nuorta opiskelijatyttöä, joiden kanssa hän jutteli vilkkaasti kääntymättä minuun päin. Mutta se, joka teki matkasta erikoisen ihanan, oli kun tunsin hänen olkavartensa kiinni minussa ja hänen reitensä lämmön minun reittäni vasten. Tunsin kädessäni ja reidessäni miehen lihasten jokaisen värähtelyn ja kiinteyden. Näin matka sujui kohti Helsinkiä, minä luin kirjaa tai olin lukevinani ja nuorukainen rupatteli tyttöjen kanssa. Mutta koko ajan meidän välillämme oli tiivis, sanaton yhteys.
Jatkuu