Puolivälissä neljän tunnin matkaa linja-auto pysähtyi tavalliselle taukopaikalleen tienvarsikahvilan eteen. Minulla ei ollut asiaa kahvilaan tai vessaan vaan jäin istumaan paikalleni kun komea nuorukainen lähti ulos autosta. Kymmenen minuutin tauon jälkeen ihmiset palasivat paikoilleen samoin kuin nuorukainen viereeni. Silloin loin häneen ensimmäisen katseen ja mitä tapahtui. Mies istuutui viereeni aivan yhtä tiiviisti kuin matkan alussa, kylki kylkeä vasten. Siitä tiesin, että hän oli tuntenut minun läheisyyteni yhtä voimakkaasti kuin minä hänet. Vielä seuraavat kaksi tuntia sanatonta rakastelua. Olin onnellinen niistä tunneista ja tunteista, jotka ne minussa herättivät.
Kun aloimme lähestyä Helsingin pääteasemaa tapahtui jotain. Nuorukainen keräsi olkavartensa ja reitensä kasaan niin että väliimme tuli selkeä ero. Kun bussi pysähtyi asemalle näin tämän liikkeen syyn. Miehen tyttöystävä oli vastassa odottamassa häntä. Se ero ei minua loukannut, sillä tiesin nyt varmasti, että hän oli kokenut matkan aikana saman eroottisen tunteen kuin minäkin. Ja minä muistan tuon matkan vielä vuosien jälkeen. Minä, yksinäinen tunsin vain kiitollisuutta kokemastani läheisyydestä. Ehkä hänkin muistaa sen matkan, en tiedä. Eräänä kohtaamisena, jolle oli annettu oma lyhyt aikansa.